Sisko sai lupaamani sukat, panin heti puikoille pitkään hautuneen  “perinne”sukkasuunnitelmani. Näiden piti olla kisasukat lokakuun lopussa päättyneeseen  sukkakilpailuun, mutta malli ei tekeytynut toteuttamiskuntoon ennen määräajan päättymistä, enkä minä väkisin viitsi. Projekti etenikin suotuisasti, enimmäinen protosukka todisti, että saan sukista mieleiset eli sen hengen, jota niihin tavoittelen.Tarvittiin kuitenkin vielä toinenkin sukka tekniikan haltuunottoon. Sukissa on nimittäin sellainen yksityiskohta, jonka voikin toteuttaa fiksummin kuin alunperin ajattelin. Nämä ovat jämälankasukat, joihin upotan keränloppuja.

Puuseppä tuli asentamaan kirjahyllyjä. Mukanaan hän toi kauppaan ison kassillisen neulelankoja, enimmäkseen hyviä perussukkalankoja, mutta olipa mukana viitisen kerää ihmetystä (Ravelry-linkki), jonka löysin Ravelryn “kauhulankagalleriasta”. Onneksi olin nähnyt sen ennalta, muuten olisin varmaan kuollut nauruun. Tosin puusepällä oli ihan fiksu selitys langanostoon: niistä oli tehty pehmeä peitto vauvalle.

Äitikin kertoi, että lankoja olisi vielä noudettavissa. Hän oli löytänyt lisää lankajemmojaan, eikä hän korkean ikänsä vuoksi enää jaksa neuloa. Hän piti ideaani Second Hand -lankakaupasta kerrassaan loistavana, joten täytynee luottaa hänen pitkään kokemukseensa!

LISÄYS: unohdin mainita, että ihailen kovasti Kukkilinnun kauniita töitä, niissä yhdistyy upealla tavalla perinnekuviot ja -värit, erilaiset tekniikat ja materiaalit. Olisipa minulla yhtä varma värisilmä!