Ostamani suurehkon lankaerän mukana tuli pari kiloa sarisilkeistä kierrätettyä lankaa. Vyötettä siinä ei ole, mutta ulkonäöstä ja tunnusta päätellen se on Kathmandu Recycled Silk -lankaa. Kovin on kaunista! Tekisi mieli itse ostaa se, mutta en millään ehdi tehdä tuota IHANAA LAUKKUA!

Sitä oli kahta eri väriä, sinisävyistä ja punasävyistä. Lankaa voi tulla hiplaamaan sunnuntaimarkkinoille, sen hinta on 50 euroa/kilo eli halvalla lähtee taas, linkin takaa aukeavaan laukkumalliin oli käyetty 150 grammaa lankaa.

Erässä oli myös kaikenlaisia efektilankoja, jotka eivät ole niin sanotusti ihan sitä, mitä tässä tavoitellaan . Päätin kuitenkin muuttaa tappion voitoksi, kysehän on vain luovuuden puutteesta ellei “outolangasta” (Ravelry-linkki, vaatii rekisteröitymisen, suosittelen!), kuten jotkut näitä efektilankoja nimittävät,  saa mitään kivaa aikaiseksi.

Ensimmäiseksi otin käsittelyyn efektilangan, joka ei oikeastaan ole ollenkaan mitenkään outoa. Se on suorastaan kaunista. Pieninä erinä.

Tästä tulee farkkujen kanssa käytettävien kullanväristen Versace-sandaalieni kaveri, varpaaton sukka! Lyijynmusta lanka on kuusisäikeistä Regia Silk -lankaa, jota on myös markkinoilla puolisen kiloa.

Kävin vapauttamassa jälleen Puikkoakateemikon lankoja. Hän ei voi enää neuloa, mutta onneksi harrastuksista jää jäljelle vielä puutarhahommat: niissä saa kevyttä hyötyliikuntaakin. Olen jo kahdesti hakenut lankoja, kirjoja ja lehtiä, mutta aina niitä pullahtaa jostain esiin lisää.

Sain kauppaan myös useita Taito-lehden vuosikertoja, puikkoja ja käsityökirjoja. Joistain kirjosta en raaski luopua, ne pitää pitää perheessä, mutta hienot käsintehdyt sienivärjäyskansiot, joissa on näytelangat värjäyksistä, on pakko viedä Jyväskylään käsityömuseoon. Sinne tulikin sopivasti asiaa tiistaina kun käyn Titityyssä.

Tosin luin yhdestä vanhasta Taito-lehdestä erään käsityöläisen kannanoton, jossa hän paheksui kotikasvisvärjäämistä, puretusaineet kun ovat metallisuoloja, joita ei pitäisi missään tapauksessa laittaa talousviemäriin, saati maaperään. Tiedä sitten tuon lausunnon asiaperustasta, äkkiseltään se kuulostaa ihan järkevältä, mutta en ole asiantuntija. Toisaalta sain sellaisen käsityksen, että puretusaineen voisi kiteyttää väriaineen kanssa, tietenkin myös jäljelle jääneen liemen voisi keittää samalla tavalla kokoon ja kiteiksi ja huolehtia sen hävittämisestä asiallisesti sittemmin. Puretusaineitakin on erilaisia, ehkäpä nykyiset ympäristötietoiset värjärit eivät enää käytä alunaa tai muita metallisuoloja?

Taito-lehtien vanhatkin numerot ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. On myös hauska huomata, miten hyvällä maulla lehteä on tehty: monet julkaistut mallit nojaavat vahvasti kansanperinteeseen ja ovat täysin ajattomia. Sieltä olisi löytynyt taannoin kaipaamani palmikkopuseron ohjekin ihan valmiina ja suomenkielisenä.

Tutkimme Akateemikon Nalle-lankavarastoja ja ihmettelin, miten voin tietää, mikä lanka on sitä vanhaa kunnon Nallea, pussin päällä oli vielä Aloevera-Nallea, joka on taidettu haukkua maanrakoon jo monesti. Miehen tytär kuitenkin hoksasi, että jos vyötteessä lukee valmistusmaana Suomi, se taitaisi olla juuri sitä kaivattua vuosikerta-Nallea, jota kaikki muut kerät sitten olivatkin.

Kun Akateemikko oli pääsiäisblineillä, ihailimme naisissa uusien lankojen näytteitämme: kyllä näitä kehtaa maahan tuoda, laatu on hyvä ja hinnankin pitäisi jäädä huomattavasti kilpailevia lankoja halvemmaksi. Tietenkin se riippuu siitä, millainen on jälleenmyyjien kateodotus ja millaisella marginaalilla itse voimme toimia. Kuluja ei vielä edes kykene laskemaan kunnolla, koska ei ole tiedossa saammeko himoitsemamme myymälän, paljonko rahti on jne.

Harmi,  että tehtaan myymälä oli kiinni, enkä pääse vielä neulomaan näitä himoitsemiani lankoja. Haluaisin kokeilla ja testata niitä ihan kunnolla. Jotkut laadut ovat jo tuttuja, koska olen käyttänyt niitä Italiassa. Mallikeriä on vain yksi kutakin laatua ja ne pitää säilyttää työtarkoituksiin.

Käsityökorista, joka on Akateemikon oma innovaatio: vanhan retkijakkaran runkoon tehty hyvä kangaskori puikkotaskuineen ja täysin pestävä,  löytyi vielä erilaisia esineitä, joiden käyttöä jouduimme arvailemaan. Puulista on toiminut varmaankin neulotun nukkapinnan aikaansaamiseksi, mutta ovatko puutikut, joiden päässä on ohut reikä todella värttinöitä? Pussissa oli tikkuun sopiva pyöreä puurengaskin. Olisi pitänyt kysyä!

Yritän aamulla muistaa kuvata noita sienivärjäyskansoita, nyt on jo yö eikä valo riitä.

Pääsiäisenä pitäisi kauppa lopulta saada auki. Nyt olen varannut 23.3-7.4. välisen ajan tähän työhön, tosin siitä olen osan Italiassa, jossa olen sopinut vierailevani lankatehtaalla neuvotellakseni yhteistyöstä.

Mahdollisesti otan myyntiin uusia lankoja, joita ei Suomesta vielä saakaan. Katsotaan nyt. Voi olla, että alan vain tuoda niitä maahan. Lisäksi minulla on pieni erä Ilun värjäämiä kierrätyslankoja (vintage Nallea muun muassa) sekä mahdollisesti myös omia ylijäämäkokeilujani. En aio ryhtyä värjäämään lankoja sen laajemmin myyntiin, moni osaa sen asian paremmin, olen vain tullut värjänneeksi omiin projekteihini lankoja, jotka eivät sitten sopineetkaan niihin.

Olen etsinyt myymäläratkaisua, mutta koska mukana on muitakin tarpeita kuin tila, jossa lankoja voisi hipelöidä, asia ei ole ratkennut. Pelkkä langan koskettelu ei kaksisia vaadi, se on toteutettavissa luultavasti melko kevyilläkin järjestelyillä, mutta toistaiseksi en kerro miten.

Kierrätysideaa jalostaakseni ilmoitan tässä, että ostan  myös keskeneräisiä villavaateprojekteja tai käyttämättömiä/kerran käytettyjä neuleita (puserot ja muut isommat kappaleet), jotka on tehty luonnonkuiduista (tai max 20% tekokuituja). Kasarilankoja on jo tarpeeksi , joten Irene Usva -tyyppiset neuleet eivät nyt kiinnosta.  Kuvia ja hintapyyntöjä voi lähettää osoitteeseen: admin@kirjavakera.fi

LISÄYS: kävin sopimassa siitä, että sunnuntaina 11.4. Kirjavan kerän lankoja pääsee ostamaan Kruununhaassa. Myöhemmin tarkempia tietoja.

Rakentelen verkkokauppaa hissuksiin.Tehtävää on paljon, suurimpana haasteena pidän valokuvausta – ainakin näissä säissä. Tavoitteena avajaisille on tammikuu.

Myymälätilaa ei ole löytynyt, odottelemme sitäkin rauhallisina, asioilla on taipumus lutviintua aikoinaan. Pienin askelin menemme eteenpäin: nyt sain logoehdotukset suunnittelijalta. Minusta ne ovat kivat ja selkeät sekä perusajatuksessa kiinni olevat. Laitan logon näkyville, kun saan graafikolta luvan.

Juttelin parin kaverin kanssa ja he muistelivat jokun tuttavansa hakeneen lupaa jonkin antikvariaatin kaupanpitoon. Kauhistuin hetkeksi, voisiko olla mahdollista, että tarvitsisin joitain lupia Kirjavalle kerälle?! Kokemusta on tuosta elintarvikepuolesta, mutta tuntui vähän oudolta että tämmöiseen pitäisi. Olinkin samantien melko varma, että puheena olivat historialliset ajat Tänään tarkastin vielä asian varmuuden vuoksi. Juu, kaverit ovat vielä  minuakin vanhempia

Olen tekemässä kolmatta perinneaiheisen sukkani protoa, joka kelpaa kai jo varsinaisen parin ykköseksi. Jokaisessa sukassa olen hoksannut jonkun muutettavan jutun tai paremman tekniikan. Kakkosprotosta tuli liian pienikin, kun en bussissa voinut mitata milloin kärkikavennukset pitää aloittaa.

Kuvassa on sukkiin tuleva koriste: Kalevala Korun hopeanappi. Sekin kierrätyksessä, ympäriltä on hiutunut jo ainakin kaksi lempivillatakkia.

Olen kerinyt, pussittanut ja punninnut kauppaan tulevia lankoja. Osan langoista olen vyyhtinyt uudelleen, joskus pelkästään siksi, että olen tarkastanut langan laadun, joskus siksi, että lanka tuuletetaan, mutta osan siksi, että lanka värjätään. Odotan jännityksellä muutosleikin tuloksia! Itse en ala väripatojen kanssa hääräämään, sitä vartenhan on todellisia taitajia.

Pussitin ja punnitsin lankoja. Voi olla, että asiakaat eivät aina pidä siitä, että pitäisi ostaa erilaisia lankoja samassa pussissa, muttea en näe mieltä siinä, että esimerkiksi norokeriä pitäisi tilata 20 gramman erinä. Suurin osa langoista on  samaa laatua ja värjäyserää, sukkalangoissa on noita keränloppuja tai täyden kerän seurana aloitettu kerä, mutta aina samaa laatua.

Vuodenvaihde ei ole järkevä aika avata nettilankakauppaa. Valoa ei riitä kuvaukseen, taitoakaan ei ole vielä tarpeeksi. Uskon kuitenkin, että toisen käden lankojen ostajat tuntevat tuotteet, laitan ehkä vielä linkkejä lankavalmistajien sivuille värin tarkastamiseksi. En tähän hätään muutakaan keksi, sillä vaikka olen melko pätevä kuvankäsittelijä, en sa millään värejä oikeiksi kun kuvausolosuhteet ovat mitä ovat. Vaikka harvoinpa langat ovat kotiin tullessa muutenkaan vastanneet nettikaupassa nähtyä kuvaa täydellisesti. Itse asiassa hyvin usein tuskin lainkaan, vaikka Handun suhteen olen aina hämmästellyt hyvää vastaavuutta.

Onkohan parempaa tapaa vieroittua lankahulluudesta kuin ryhtyä kauppaamaan niitä? Luulisi, ettei esimerkiksi ihanista lähilangoista raaskisi eroon, mutta mitä vielä! Täysin höpsöt Tango-fani-kerät rupesivat houkuttamaan, niistä saisi hilpeän pienen turkin pienelle Purjehduskaverille, mutta menköön, jos joku ne haluaa! Ilun värjäämät sukkalangat laittoivat arvelemaan, onko niitä nyt järkeä myydä, mutta kerinä ne eivät lämmitä. Kummallisinta on, että juuri nyt ei todellakaan tee yhtään mieli ostaa ensimmäistäkään lankakerää tai -vyyhteä omaan käyttöön.

Mies nauraa paluitani “lankatreffeiltä” säkki kainalossa, ja toistaiseksi häntä huvittaa myös työhuoneeseen kasaantuvat lankavuoret. Ei naura kauan, ellei sopivaa myymälätilaa löydy hukumme lankoihin. Vaikka kyllähän hän jo kysyi, miten niistä päästään eroon ellei kauppa käy. “Ainahan on kirpputori”, totesin minä ja jatkoin Penelopena oloa.

Päässä pyörii nyt erilaisia ideoita jämälankojen käyttöön. Itse asiassa ihan uusi sukkasarja, mutta mistä repisin aikaa? Äkkiähän sitä piirtää, mutta kun pitäisi neuloakin. Juuri nyt tekeillä ovat 1,5 vuotta sitten siskolle luvatut Pomatomukset, koska sisko saapuu viikon lopulla Suomeen. Mikähän siinäkin on, etten saanut niitä aiemmin tehtyä? Onneksi on deadline!

Hassua muuten, että ensimmäinen sukka tästä parista on tiukempaa kuin toinen. Käsiala ei ole muuttunut, mutta Italian lämmössä lanka elää ilmeisesti eri tavalla kuin Suomen kuivassa sisäilmassa. Eivätköhän ne asetu kun kostutan ja levitän ne. Sukkia en ala pingottamaan, siinä ei ole paljon tolkkua.

Lankojen hamstraaminen on hauskaa, mutta puoliso ei oikein innostunut. Omatkaan lankavarastot eivät tahdo mahtua enää mihinkään, saati nuo saadut.

Kierrätysajatus alkoi keriytyä päässäni. Jos ihmisillä on vinttikomerot täynnä käyttökelpoista lankaa, miksi ihmeessä ei ole toisen käden lankojen organisoituja markkinoita?! Satunnaiset kirpputorit tai hajallaan eri puolilla oleva yksityinen hutiostosten tai ylijäämien lankamyynti ei tätä aukkoa paikkaa, joten tuumasta toimeen! Minullahan sopii hyvin slogan: “Meillä on jo mokattu, kun te vasta suunnittelette!”

Keskustelu ystäväpiirissä toi lisäksi esiin, että moni muukin tuskailee neulontaharrastuksen alkuaikoina – tai sen kestäessä – kertyneitä lankavarastojaan. Yksi ja toinen paljasti säilöneensä komeroihinsa ylijäämälankojaan. Ostotarjoukseenkin vastasi koko joukko neuleharrastajia. He  ovat valmiita luopumaan ylijäämistään, tietenkin ostaakseen uusia lankoja Joku jopa kysyi, mitä hänen pitää maksaa, että haen langat! Lankaa on tarjottu haettavaksi jopa kaupan jonossa. Kotonani käynyt puuseppäkin lupasi tuoda lankasäkkinsä samalla kun tulee asentamaan tekemänsä kirjahyllyt. Toisaalta miespuolinen työkaveri haluaa opetella neulomaan, koska haluaa silkkikaulahuivin.

Päätin perustaa toisen käden käsityötarvikekaupan, nimeksi rekisteröitiin tämä Kirjava kerä. Tulemme myymään verkkokaupassa ja myymälässä (kunhan löydämme sopivan tilan) toisen käden lankoja –  ei kirpputorilankoja, vaan toisen käden lankoja – käyttämättömiä, tuuletettuja ja tarvittaessa pestyjä tai käsinvärjättyjä herkkuja. Lisäksi tulemme tuomaan maahan italialaisia lankoja, joita täältä ei saa, tai joita voimme myydä edullisesti, koska käymme ostamassa ne suoraan tehtaan lopetuseristä. Kiertoon pääsevät myös käsityökirjat ja -lehdet, puikot ja muut tarvikkeet napeista alkaen.

Verkkokauppa aukeaa alkuvuodesta osoitteeseen www.kirjavakera.fi. Tässä blogissa seurataan asian etenemistä. Myymälätilasta neuvotellaan parhaillaan, aluksi liike tulee olemaan auki muutamana päivänä viikossa. Italiasta odottelemme lankamalleja ja -hinnastoja.

Liikeidea on yksinkertainen: ostamme ja myymme yksityishenkilöiltä  ostamiamme lankoja ja muita käsityötarvikkeita halvalla. Hinnoittelu on tuttu muusta second hand -kaupasta, myymme toisen käden langat noin puolella siitä, mitä ne maksavat tavallisessa kaupassa.

Etsimme parhaillamme myymälätiloja, mutta sopivaa tilaa odotellessa pystytämme verkkokauppaa. Kun löydämme toiveidemme mukaisen tilan, alamme pitää myymälää auki aluksi muutamana päivänä viikossa. Tietenkin haaveilemme tapaamispaikasta, jossa saa kupposen kunnollista kahviakin.

Vaikka langat ovat olleet muovilaatikoissa, on niihin silti tarttunut vintin tuoksu. Ei mitenkään epämiellyttävä haju, mutta villaan kuulumaton. Tänään ulkoilutan lankoja raikkaassa pakkassäässä pihalla. Onhan villa itsestään puhdistuvaa, tuulettamista se rakastaa!

Ystävä ehdotti villanpesuainetta, sitäkin voi käyttää, mutta en usko sen olevan tarpeellista.

Kuvassa on tädin melko tuoreita ostoksia Riminiltä ja hieman vanhempaa kotimaista pässinpökkimää, ihania pehmeitä villoja. Näin, miten jokainen langanostoreissu palasi mieleen kun täti otti kerän käteensä. Langat säilövät siis myös muistoja.

Toivottavasti blogin ulkoasu ei ole liian korea, aloitin toisella sivupohjalla, mutta se ei toiminutkaan toivomallani tavalla ja vaihdoin pohjaa. En tiedä, mitä tein, mutta sain sotkettua koko homman ja heitin jo näppäimistön nurkkaan. Saunan jälkeen kuitenkin ymmärsin, missä vika oli ja sain muutamassa minuutissa asian korjattua. Veliveikkakin oli apuna blogin perustamisessa, teekkareista on joskus sentään hyötyä! Vaatii kyllä villasukkia palkaksi…