April5
Kävin vapauttamassa jälleen Puikkoakateemikon lankoja. Hän ei voi enää neuloa, mutta onneksi harrastuksista jää jäljelle vielä puutarhahommat: niissä saa kevyttä hyötyliikuntaakin. Olen jo kahdesti hakenut lankoja, kirjoja ja lehtiä, mutta aina niitä pullahtaa jostain esiin lisää.
Sain kauppaan myös useita Taito-lehden vuosikertoja, puikkoja ja käsityökirjoja. Joistain kirjosta en raaski luopua, ne pitää pitää perheessä, mutta hienot käsintehdyt sienivärjäyskansiot, joissa on näytelangat värjäyksistä, on pakko viedä Jyväskylään käsityömuseoon. Sinne tulikin sopivasti asiaa tiistaina kun käyn Titityyssä.
Tosin luin yhdestä vanhasta Taito-lehdestä erään käsityöläisen kannanoton, jossa hän paheksui kotikasvisvärjäämistä, puretusaineet kun ovat metallisuoloja, joita ei pitäisi missään tapauksessa laittaa talousviemäriin, saati maaperään. Tiedä sitten tuon lausunnon asiaperustasta, äkkiseltään se kuulostaa ihan järkevältä, mutta en ole asiantuntija. Toisaalta sain sellaisen käsityksen, että puretusaineen voisi kiteyttää väriaineen kanssa, tietenkin myös jäljelle jääneen liemen voisi keittää samalla tavalla kokoon ja kiteiksi ja huolehtia sen hävittämisestä asiallisesti sittemmin. Puretusaineitakin on erilaisia, ehkäpä nykyiset ympäristötietoiset värjärit eivät enää käytä alunaa tai muita metallisuoloja?
Taito-lehtien vanhatkin numerot ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. On myös hauska huomata, miten hyvällä maulla lehteä on tehty: monet julkaistut mallit nojaavat vahvasti kansanperinteeseen ja ovat täysin ajattomia. Sieltä olisi löytynyt taannoin kaipaamani palmikkopuseron ohjekin ihan valmiina ja suomenkielisenä.
Tutkimme Akateemikon Nalle-lankavarastoja ja ihmettelin, miten voin tietää, mikä lanka on sitä vanhaa kunnon Nallea, pussin päällä oli vielä Aloevera-Nallea, joka on taidettu haukkua maanrakoon jo monesti. Miehen tytär kuitenkin hoksasi, että jos vyötteessä lukee valmistusmaana Suomi, se taitaisi olla juuri sitä kaivattua vuosikerta-Nallea, jota kaikki muut kerät sitten olivatkin.
Kun Akateemikko oli pääsiäisblineillä, ihailimme naisissa uusien lankojen näytteitämme: kyllä näitä kehtaa maahan tuoda, laatu on hyvä ja hinnankin pitäisi jäädä huomattavasti kilpailevia lankoja halvemmaksi. Tietenkin se riippuu siitä, millainen on jälleenmyyjien kateodotus ja millaisella marginaalilla itse voimme toimia. Kuluja ei vielä edes kykene laskemaan kunnolla, koska ei ole tiedossa saammeko himoitsemamme myymälän, paljonko rahti on jne.
Harmi, että tehtaan myymälä oli kiinni, enkä pääse vielä neulomaan näitä himoitsemiani lankoja. Haluaisin kokeilla ja testata niitä ihan kunnolla. Jotkut laadut ovat jo tuttuja, koska olen käyttänyt niitä Italiassa. Mallikeriä on vain yksi kutakin laatua ja ne pitää säilyttää työtarkoituksiin.
Käsityökorista, joka on Akateemikon oma innovaatio: vanhan retkijakkaran runkoon tehty hyvä kangaskori puikkotaskuineen ja täysin pestävä, löytyi vielä erilaisia esineitä, joiden käyttöä jouduimme arvailemaan. Puulista on toiminut varmaankin neulotun nukkapinnan aikaansaamiseksi, mutta ovatko puutikut, joiden päässä on ohut reikä todella värttinöitä? Pussissa oli tikkuun sopiva pyöreä puurengaskin. Olisi pitänyt kysyä!
Yritän aamulla muistaa kuvata noita sienivärjäyskansoita, nyt on jo yö eikä valo riitä.
Nettikauppa on nyt päivittämisen takia kiinni, työ sujuu hitaasti, koska täällä Italiassa nettiyhteytemme on hidas. Tänään päivällä olimme täysin katveessa, edes puhelin ei toiminut, koska ei ollut verkkoa. Mutta täällä alkuperämaassa sanotaan, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä.Työtä kuitenkin tehdään.
Tästä tulee farkkujen kanssa käytettävien kullanväristen Versace-sandaalieni kaveri, varpaaton sukka! Lyijynmusta lanka on kuusisäikeistä Regia Silk -lankaa, jota on myös markkinoilla puolisen kiloa.
Rakentelen verkkokauppaa hissuksiin.Tehtävää on paljon, suurimpana haasteena pidän valokuvausta – ainakin näissä säissä. Tavoitteena avajaisille on tammikuu.