Lankoja alkaa olla hyllyissä niin, ettei tiedä mihin niitä laittaisi. Viimeisimmässä postin kantamassa paketissa oli Ilun värjäämällä uudistamia kierrätyslankoja, tylsät Nallet olivat saaneet iloisen kevätvärin pintaan!

Viikonloppuna mies lupasi auttaa, että saisimme vihdoin kaupan auki: koko lankavarasto pitää nostaa esiin ja luetteloida, kuvata sekä siirtää nettikauppaan. Välillä ajattelen, että tässä kaikessa on hirveästi työtä, helpommalla pääsisi kun menisi kirpputorille määräpäivinä myymään tai vuokraisi jonkun muun myyntipaikan. Sopivaa liiketilaa ei ole löytynyt, mutta asia on kuitenkin vireillä ja toivon sen ratkeavan kevään aikana.

Nettikaupan aukiolo on lykkääntynyt, ensin odottelin kirkkaampia säitä päästäkseni valokuvaamaan ja siinä lomapäivät menivätkin odotellessa. Nyt odottelen mahdollisuutta käyttää muutaman päivän nettikaupan hyllyjen järjestämiseen ja sillä välin nostelen oikeasta kirjahyllystä pursuavia lankapaketteja takaisin hyllyyn.

Tänään hain myyntiin käsityökirjoja, lankoja ja välineitä pohjoiselta Uudeltamaalta. Kauppa olisi nyt saatava auki tai hukun lankoihin!

Olen päättänyt jatkaa henkilökohtaisen blogini pitämistä, koska yritystoiminnallemme ei ole välttämättä eduksi, että esitän omia mielipiteitäni tässä blogissa Noh, oikeasti, en yritä yksin, joten keskityn jatkossa tässä blogissa kertomaan kaupastamme ja omassa blogissani omista neulomisistani ja mielipiteistäni.

Kaupan puolella ei ole nyt uutta, päätin kuitenkin tänään varata ensi viikon aamupäivät  ja välipäivät yksinomaan Kirjavan kerän asioiden hoitoon. Lankoja pitää hakea, kuvata, luetteloida, panna verkkokauppaan jne., joten saattaa olla, että jouluvalmisteluille ei juuri aikaa jää.

Eipä palele jalat, kun sukkina ja kaulaliinana on silkkivillaa, eikä pää, koska päässä on itse neulottu lämmin pipo!

Illalla kävin hakemassa naapurin äidin lankakopasta lisää lankoja. Hah, mitä aitoa kuusikymmenluvun herkkulankaa löytyi peruskattauksen lisäksi. Ihan kamalaa, mutta niin aitoa!!! Toivottavasti joku haluaa tehdä aidon 60-lukulaisen kulta-punaisen  minihameen

Kävin työasioilla PAG-putiikissa, jossa Päivillä oli tarjolla esimerkiksi mahtavaa kamelinkarvalankaa (15% kamelikuitua), mutta vaikka kuinka teki mieli ostaa, yritin olla vilkuilemattani lankoja ja olin muutenkin jyrkkänä. Huomasin kuitenkin  olleeni taas  merta edempänä puikkoja ostamassa, sillä PAGissa oli tietenkin myös neliskanttisia puikkoja, joita haalin Lontoosta suurenakin matkasaaliina ja erikoisuutena. Olen muuten ruvennut tykkäämään niistä, vaikka aluksi hieman karsastinkin niitä.

Suomessa todellakin on hyvin varustetut lankakaupat, sen takia ei kannata ainakaan ulkomaille lähteä, päinvastoin kehottaisin kaikkia ulkomaalaisia neuleharrastajia tulemaan tänne kunnon lankaturisteina: suomenlammasta, kainuunharmasta, kasvivärjättyä, tärkeimmät ulkomaiset merkit ja paljon pohjoismaalaisia…. käsinvärjättyjen aatelia… Ainoa, mitä meiltä ei tunnu saavan on se pyöreä, tiukkakierteinen sukkalanka.

Joulun jälkeen yritän osua Päivin emännöimiin neuleiltoihin, jotka kuulemma jatkuvat taas loman jälkeen. Kaupassa on aina niin mukava tunnelma, että neuleiltakin on varmasti kiva.

Itse etsin edelleen ohuen ohueen silkkilankaan sopivaa huivinmallia. Olen kokeillut pitsineuletta ja ainaoikeaa, jälkimmäinen on enemmän herkälle langalle eduksi, mutta niin tavattoman tylsää neuloa.

Osan saamistani ja ostamistani langoista toimitin värjättäväksi. Langat ovat pääosin sukkalankoja, mutta mukana on myös erä puuvilla-pellavaa, jonka uutta tulemista odotan mielenkiinnolla. Oli kiva käydä värjäämössä, kotiin palasin tietysti muutamankin herkkuvyyhdin kanssa, vaikka lankojen ostohalut ovat tässä touhussa kyllä hieman kadonneet.

Kierrätyslankojen värjäyttäminen on vähän ongelmallinen juttu. “Käytetty” lanka (so. lanka, joka on kannettu kertaalleen veroineen vähittäiskaupasta ulos) muuttuu tässä prosessissa uudeksi tuotteeksi ja silloin sen koko hinnasta tulee maksaa arvonlisävero. Langan hinnasta tuo työ muodostaa suuren osan, joten vaikka pohjalanka ei paljon maksaisi, lopullinen lanka on kuitenkin melko lähellä uuden uuden tuotteen hintaa ellei sama.

Sain  myös toisen perinne-aiheisen sukkamallin ensimmäisen proton valmiiksi. Se on minusta kiva, paraneekin vielä, kunhan saan “jujun” paremmin esille. Näitä ohjeita kehittelen langanjämistä ja tulen myöhemmin myymään niitä verkkokaupassamme. Kunhan nyt sinne asti päästään. Odotan jo malttamattomana joululomaa, että pääsen tekemään töitä kaupan eteen. Myymälätilastakin on pientä toivoa, tosin vasta kesän korvilla. Mutta mikäs kiire tässä on.

Italiaankin pitäisi lähteä tammikuussa, tehtaalla on silloin lanka-ale.

Kävin Lontoossa tutustumassa muun muassa lankakauppoihin. Suomalaiset näyttävät olevan etuoikeutettuja: meidän lankakauppamme ovat siistejä, valikoimat ovat runsaat eikä hinnoissakaan ole juuri valittamista. Sitä, mitä ei kaupan hyllyssä ole tarjolla, saa yleensä kotimaisistakin nettikaupoista. Wollmeiset, Koigut ja sen sellaiset voi sitten tilata ulkomailtakin.

Lankaostokset rajoittuivat pariin akuuttiin vyyhteen. Sukkanorot olisivat olleet halvempia kuin meillä, mutta ainakaan minä en erityisemmin ole niihin ihastunut. Neliskulmaiset sukkapuikot oli kuitenkin pakko ostaa ellei muuten niin kokeeksi. Onhan ne ihan ok, mutta ergonominen erinomaisuus ei ole ainakaan minulle vielä auennut.

Tekeillä on toinen “perinnesukkapari” ja sen toinen proto. En ole vielä ihan varma, tuleeko tuosta havittelemaani, mutta ans kattoo ny. Viikonloppuna aion tehdä soljet sukkiin, ensin pitää vain hakea rautakaupasta sopivat välineet tekemiseen. Enpä olekaan ennen takonut sukanosia

Perinneaiheiset sukkani kaipaavat somistuksekseen nauhaa. Laudat on, mutta käpy oli kadonnut muuttojen virrassa. Soitin Helskyyn:

- “Päivää, onkohan teillä myynnissä lauta- ja pirtanauhantekoon sopivia käpyjä?”
- “Ööööö, käpy…?
- “No, niinkun sukkulaa vastaava, semmoine lasta mihin nauhan kude laitetaan.”
- Ahaa, on meillä jotain. Minkähän kokoista pitäisi olla?”
- “No, semmoinen pieni, nauhantekoon sopiva. Olisiko parikymmentä senttiä pitkä.”
- “ööö.”
- “Entä onko teillä pirtoja?”
- “*tauko*. ööööööööö… Pirtoja…. öööö, nyt en…. mikähän se nyt olikaan?”
- “Siis anteeksi, nauhapirta.”
- “Öööö, no nyt en tiedä…”
-”Semmonen puinen esine, jossa on ylhäällä ja alhaalla lista, joiden väliin on kiinnitetty puisia, lyijykynää hieman ohuempia pienoja, joissa on keskellä reikä ja niiden välissä on rako. Ehkä noin 20 x 25 senttiä kooltaan.”

Keskustelu jatkui tätä rataa, kunnes lopulta myyjä hoksasi, mistä on kyse ja selvisi, että kaupasta löytyy pirtanauhapaketti, jossa on kaksi sukkulaa mukana. Menin kauppaan ja nappasin samalla vierestä yhden lautanauhalauta-setin mukaan. Myyjä kassalla: “Öööö, mikäs tää sitten on?”

Kuvassa on samalainen Toikan setti, jonka ostin. Lähettäisin terveisiä tehtaalle: lasta/käpy on viimeistelemätön, sitä ei ole lainkaan hiottu. Itse pirta voisi olla kevyempi, ja ainakin minä pitäisin enemmän pirrasta, jossa on pyöreät piit. Sekin keventäisi sitä.

Mutta nähtäväksi jää, mikä häly siitä syntyy kun pistelen pirta- tai lautanauhaa lentokoneessa matkalla Lontooseen

Rakentelen verkkokauppaa hissuksiin.Tehtävää on paljon, suurimpana haasteena pidän valokuvausta – ainakin näissä säissä. Tavoitteena avajaisille on tammikuu.

Myymälätilaa ei ole löytynyt, odottelemme sitäkin rauhallisina, asioilla on taipumus lutviintua aikoinaan. Pienin askelin menemme eteenpäin: nyt sain logoehdotukset suunnittelijalta. Minusta ne ovat kivat ja selkeät sekä perusajatuksessa kiinni olevat. Laitan logon näkyville, kun saan graafikolta luvan.

Juttelin parin kaverin kanssa ja he muistelivat jokun tuttavansa hakeneen lupaa jonkin antikvariaatin kaupanpitoon. Kauhistuin hetkeksi, voisiko olla mahdollista, että tarvitsisin joitain lupia Kirjavalle kerälle?! Kokemusta on tuosta elintarvikepuolesta, mutta tuntui vähän oudolta että tämmöiseen pitäisi. Olinkin samantien melko varma, että puheena olivat historialliset ajat Tänään tarkastin vielä asian varmuuden vuoksi. Juu, kaverit ovat vielä  minuakin vanhempia

Olen tekemässä kolmatta perinneaiheisen sukkani protoa, joka kelpaa kai jo varsinaisen parin ykköseksi. Jokaisessa sukassa olen hoksannut jonkun muutettavan jutun tai paremman tekniikan. Kakkosprotosta tuli liian pienikin, kun en bussissa voinut mitata milloin kärkikavennukset pitää aloittaa.

Kuvassa on sukkiin tuleva koriste: Kalevala Korun hopeanappi. Sekin kierrätyksessä, ympäriltä on hiutunut jo ainakin kaksi lempivillatakkia.

Sisko sai lupaamani sukat, panin heti puikoille pitkään hautuneen  “perinne”sukkasuunnitelmani. Näiden piti olla kisasukat lokakuun lopussa päättyneeseen  sukkakilpailuun, mutta malli ei tekeytynut toteuttamiskuntoon ennen määräajan päättymistä, enkä minä väkisin viitsi. Projekti etenikin suotuisasti, enimmäinen protosukka todisti, että saan sukista mieleiset eli sen hengen, jota niihin tavoittelen.Tarvittiin kuitenkin vielä toinenkin sukka tekniikan haltuunottoon. Sukissa on nimittäin sellainen yksityiskohta, jonka voikin toteuttaa fiksummin kuin alunperin ajattelin. Nämä ovat jämälankasukat, joihin upotan keränloppuja.

Puuseppä tuli asentamaan kirjahyllyjä. Mukanaan hän toi kauppaan ison kassillisen neulelankoja, enimmäkseen hyviä perussukkalankoja, mutta olipa mukana viitisen kerää ihmetystä (Ravelry-linkki), jonka löysin Ravelryn “kauhulankagalleriasta”. Onneksi olin nähnyt sen ennalta, muuten olisin varmaan kuollut nauruun. Tosin puusepällä oli ihan fiksu selitys langanostoon: niistä oli tehty pehmeä peitto vauvalle.

Äitikin kertoi, että lankoja olisi vielä noudettavissa. Hän oli löytänyt lisää lankajemmojaan, eikä hän korkean ikänsä vuoksi enää jaksa neuloa. Hän piti ideaani Second Hand -lankakaupasta kerrassaan loistavana, joten täytynee luottaa hänen pitkään kokemukseensa!

LISÄYS: unohdin mainita, että ihailen kovasti Kukkilinnun kauniita töitä, niissä yhdistyy upealla tavalla perinnekuviot ja -värit, erilaiset tekniikat ja materiaalit. Olisipa minulla yhtä varma värisilmä!

Avasin eilen ensimmäisen verkkokauppaa varten pakkaamani lankapussin ottaakseni vähän omasta varastosta myyntiin ajateltua lankaa takaisin Onko se kuormasta syömistä?